Eilisestä sen verran, että Timon ei saanut (vielä) borrelioosidiagnoosia eikä näin ollen siihen lääkitystä. Tilannetta tarkkaillaan ja jos parin viikon sisällä ilmenee neurologisia oireita, niin sitten takaisin lääkäriin. Borrelioosilääkkeet ovat sen verran "jytyä" kamaa, että niitä ei koirille määrätä ihan varmuuden vuoksi (vaikka näin luulinkin). Koska kuitenkin tuo punkin purema oli pahasti tulehtunut, sai Timppa siis parin viikon antibioottikuurin.

Lääkäri (meille uusi tuttavuus, sillä varsinainen eläinlääkärimme oli lomalla) kyseli, että onko Timon kiltti, jotta voisi yrittää poistaa haavaan jäänyttä punkin kärsää ilman rauhoittamista. Minä lupasin, jotta kiltti on - kotona saa hoidella haavoja miten päin vaan, talvella verille halkeavat tassut eivät menoa haittaa, ja jos joskus vahingossa leikkaa kynnen ytimeen, ei Timon sitäkään noteeraa. Siispä käännettiin Timppa pöydälle selälleen ja lääkäri kaivoi puremakohdan neulalla auki. Mutta sen punkin kärsä ei ottanut tullakseen pois sitkeästä kaivamisesta huolimatta...Verta kyllä tuli haavasta. Timon ei ollut millänsäkään.Noh, me marssittiin kotiin kera antibioottien sekä Prac-tic -reseptin (Exspot ei mulle enää kelpaa, kun ei siitä näy olevan mihinkään).

Tänään olikin sitten kivasti puuhaa aamusta iltaan. Aamulla tein tosissani töitä, että sain nuorimmaisen herätettyä, sillä piti lähtemän hammasröntgeniin toiselle puolen kuntaa. Syötiin aamupalat ja sit aamuäreä 10-vuotias autoon ja matkaan. Matkalla käväistiin Klaukkalan kirpputorilla ja sieltä tarttui kaikenlaista kivaa matkaan - töihin liittyviä lastenkirjoja, yksi hauska naamiaisasu sekä kivasti 70-luvun väreissä oleva torkkupeitto. Lea osti hevoskirjan (kuinka ollakaan).

Sitten kotiin takas syömään ja kello oli jo yli yhden - näin sitä saa kivasti puoli päivää kulumaan yhteen hammashoitolakäyntiin, kun valitseen kotikuntansa oikein (eli siis pinta-alaa kiitettävästi ja palvelut keskitetty eteläreunalle, kun itse asuu pohjoisessa...). Sitten laitoin viestiä Kipalle, että sopisko tulla pentuja katsomaan ja lähdin ajelemaan Nummelaa päin.

Siellä hurahtikin kivasti muutama tunti - kiitos vaan Kipalle vieraanvaraisuudesta ja hauskasta iltapäivästä! Onneksi kaikki pennut on jo varattu, olis taas pentukuume voinut tehdä tehtävänsä . Ihania ovat ja niin omia persoonallisuuksiaan . Kun siirryttiin sisälle kahvittelemaan, pääsivät "vanhat" koiratkin minua tapaamaan - Arskasta tulikin allekirjoittaneen sydänystävä . Myös ihanainen Hedda uskalsi käydä sylissä, eikä nuo Viivi, Totoro ja Cellokaan mua tainneet inhota - Totorossa on vielä niin paljon samaa kuin Timonissa, että välillä meinasin unohtaa, että vieressä ei istukaan oma karvatassu. Olis siellä istunut pidemmänkin tovin, mutta kotijoukot jo odottivat muonaa.

Kotona omat karvainen kaksikko sitten nuuskikin mut peripohjin, että missäs ihmeen "vieraissa" sitä oikein onkaan oltu! Hyväksyivät kuitenkin takaisin laumaan, vaikka taisi olla 10 vieraan koiran tuoksut mukana (tai kai niitä Leon-tuoksujakin mukaan eksyi, vaikken tällä kertaa niitä rapsutellutkaan).

Päivän päätteeksi ehdin sitten vielä keittää uusia perunoita, puunata lattiat, pestä pyykkiä (mistä ihmeestä sitä koko ajan tuleekin?!) sekä siivota perusteellisesti vanhimmaisen huoneen...se kun on sellainen "teiniläävä", johon ei pääse kuin silloin, kun asukas on jossain ulkona (nyt oli kavereiden kanssa jossain).

Jospa huomenna ottaisi levon kannalta? (vaikka kyllä toi pentujen luona visiteeraaminen levosta kävikin, mutta muuten tän päivän ohjelma on ollut aika tiivis) Perjantaina saakin sit taas alkaa siivota ja leipoa, kun viikonloppuna on nuorimmaisen 10-vuotiskemut...

Juuri kun luulin, ettei tämä tästä enää pahemmaksi voisi mennä....tänä aamuna Timon kellitteli tapansa mukaan olohuoneen matolla selällään (se tekee sen joka aamu kaivatessaan masun rapsutusta) ja mitäpä huomasinkaan sen nivustaipeessa piilossa: PUNKIN. Ei ollut mikään iso kaveri, mutta puremakohta on pahasti turvoksissa ja ympärillä punainen rengas...Otin punkin tietysti irti ja se pääsi takkaan roihuamaan kuten viimekertainen kaverinsakin. Eläinlääkärillä on aikaa klo 15, joten nyt odotellaan tässä muutama tunti ja käydään sitten näyttäytymässä.

Tiesin kyllä, ettei Exspot ole satavarma aine ja vastahan se koirille laitettiin, mut...Olen kyllä Timonia syynännyt iltaisin ja lenkkien jälkeen, mutta kaikkiin kohtiin ei vissiin käsi ole osunut. Runsaastihan tuolla on tota turkkiakin, kuten myös kaverillaan Lunalla. Lunankin tarkistin sitten, vaikkei se irrallaan ojissa juoksekaan, mut nukkuu Timonin kanssa samassa häkissä - Lunalla ei onneksi mitään. Timonilla on sitä vastoin ainakin vielä yksi muu purema (ilman näkyvää punkki) tuon nivusen vieressä - onko ehkä tämä tänään löydetty puraissut ensin siitä ja vaihtanut sitten paikkaa?

Iltapäivällä olemme sitten viisaampia. Onneksi kuitenkin huomasin punkin tässä vaiheessa, kun antibiootti vielä tepsii...

Enpä ole pitkään aikaan säikähtänyt näin! Äsken oltiin koirien kanssa lenkillä metsässä ja Timon juoksi tapansa mukaan irti edellä. Se kääntyi pienelle polunpätkälle, jota pitkin tulemme aina takaisinpäin ja näin sen vieressä jotain liikettä: KYY! Tietysti kirkaisin ja lujaa ja mitäpä tekee Timon? Istuu niille sijoilleen hölmistynyt ilme naamallaan: "mitäs mä nyt tein?". Ihan hyvä, mutta kun se istumapaikka on 2 sentin päässä siitä kyystä!!! Arghh! Kyy liikkuu hiukan ja tietysti mä kiljun lisää, kun olen ihan paniikissa! Sitten Timon katsoo parhaaksi loikata sen kyyn yli ja juosta mun luokse katsomaan, että mitä ihmettä se akka oikein mesoo...

Siinä oli montakin semmoista kohtaa, jossa kyy olisi voinut Timonia tuikata, jos olisi halunnut. Ilmeisesti siis ei halunnut ja hyvä niin...Onni onnettomuudessa silti, että kyyn vieressä istui Timppa, jota ei liikkuvat otukset kiinnosta. Jos käärmeen viereen olisi istahtanut Luna, olisin saanut kantaa sen metsästä kyy kirsussa roikkuen. Luna ei meinaan jätä huomaamatta mitään eläviä olentoja ja sen pitää aina päästä tutkimaan ja metsästämään niitä....

Tarkistin sitten kotona, että meillä on kyypakkaus vielä "hengissä" (on se) ja päätin, että kesällä ei juoksulenkille lähdetä enää ilman puhelinta! Mitä ihmettä sitä tekee yksin kahden koiran kanssa keskellä metsää, jos jompaakumpaa on puraissut kyy? Tai jos se kärmes roikkuukin omasa nilkassa?!

Tänään kävästiin sitten Hyvinkäällä vailla mitään paineita. Näyttelyalue oli tupaten täynnä autoja ja me vinopysäköitiin vinttikoiraradan takasuoralle :O. Jostain syystä Timppa käyttäytyi kuin päätön testosteronihirviö ja haukkui kaikki vastaantulevat koirat sukupuoleen katsomatta pystyyn :O...voi, voi...Pistin kuitenkin urheasti häkin pystyyn neloskehän laidalle vain huomatakseni, että siellä olikin varsinainen tehotäti tuomaroimassa: aikataulusta oltiin 45 min EDELLÄ (enpä ole moista tainnut nähdä koskaan). Kuuntelin korvat punaisena pikkurilli pystyssä koiranäyttelykoukeroita selittäviä kingcharlesinspanielikasvattajia ja piilottelin omaa "sekarotuistani" häkissä.

Kun otin Timonin häkistä ja laitoin sille näyttelykaulaimen ja -hihnan oli kuin olisin tehnyt jonkin HarryPottermaisen loitsun: kaikille räyhäävästä ja säikystä metsäläisestä tuli taikaiskusta rauhallinen ja nöyrä valiouros, joka tyynesti odotti kehän reunalla, että kohtako mennään? Voi pyhä sylvi sentään--- ja me kun ei olla edes harjoiteltu tai mitään...Taitaa niistä kaikista läpi kahlatuista näyttelyistä jäädä jonkinlainen muistijälki tuollaisen nuoren uroonkin takaraivoon?!

Kehäsihteeri katseli meidän vuoron tullessa ympäriinsä ja bongasi meidät kehän reunalta kysyen, että kromfohrländer? Tyttö oli silminnähden onnellinen osuttuaan oikeaan :). Kiva, kun aikaajoin joku tämänkin rodun (vaikka sitten vähän varovaisestikin) tunnistaa. Sain huikattua sihteerille, että siirrätkö valioluokkaan, ennen kuin tuomari ehti aloittaa arvostelun. Tuomari katseli meitä sen minuutin pöydällä sanellen samalla arvostelua. Kolmioon ei mennyt minuuttiakaan ja sitten meille annettiin kasa nauhoja ja ruusukkeita. Jotenkin vaan tuo ROP ei kyllä tunnu yhtään miltään, kun ei ollut muita paikalla...Mutta tuo samainen kehäsihteeri ilahdutti meitä vielä iloisesti onnittelemalla meitä ja kumartumalla Timppaa rapsuttelemaan (ai että, Timppa oli ihan soikeena onnesta!). Ryhmäkehiin ei kuitenkaan viitsitty jäädä, kun niiden alkamiseen olis ollut monta tuntia, eikä tuo ROP tosiaankaan tuntunut jotenkin "ansaitulta".

Mutta yhteenvetona tämän viikon ulkomaanelävistä sanottakoon vielä lyhykäinen kooste:

Claudine Metans (FRA): jos haluat tuomarin, joka osaa kohdella länderiä uskomattoman varmasti ja kauniisti ja olla mitenkään säikyttämättä tai stressaamatta koiraa, niin tässäpä loistava tuomarivalinta. Uskaltaisin sanoa, että just länderille passeli!

Zsuzsanna Petik (HUN): jos taas tykkäät nopeasta ja tehokkaasta tuomarista, joka ei haaskaa aikaa pikku yksityiskohtiin ja sanelee arvostelut liukuhihnalta (eikä tunnu olevan edes kauhean  kiinnostunut koko hommasta), niin tässä sopiva tehopakkaus :). Tämä tuomari muuten ei jaellut ihan hirveesti vaaleanpunaisia nauhoja, joten nopeudesta huolimatta vissiin aika tiukka.

Tyytyväinen sohvachampion makaa tuossa jalkojen juuressa raskaan näyttelyviikonlopun uuvuttamana, mutta onnellisena äsken juostun pitkän lenkin jälkeen.

Tällä viikolla mulla alkoi loma keskiviikona. Tosin käväisin silloin töissä...mut nyt siis lomalla. Torstain metsälenkillä huomasin Timonin otsassa silmien välissä iiiiisooon harmaan klöntin - kesän ensimmäinen punkkihan se siinä. Ja oli meinaan valtava järkäle (yök). Exspotithan on OSTETTU aikaa sitten, mutta kas kummaa, lääkekaapin uumenissahan ne...Kaivelin punkin pihdeillä irti ja raahasin sen roviolle poltettavaksi - oli nimittäin niin kunnioitusta herättävän kokoinen yksilö, etten pystynyt sitä normaalitapaan kynsien välissä liiskaamaan. Exspotit laitetaan koirien niskaan sunnuntaina. No miksi vasta sunnuntaina, kysytte tietysti? Siksi, koska tämä viikonloppuhan on näytelmäviikonloppu, enkä halua, että tuomarit joutuvat sitä öljyä kopeloimaan.

Lauantaina tarkoitus oli siis käydä Tuusulassa ja sunnuntaina sit Hyvinkäällä. Peräti 2 länderiä oli ilmoitettu mukaan molempiin (Agirotuviikonloppu nääs). En yhtään tiennyt, kuka se toinen on. Henkiseksi tueksi kutsuttiin Itu ja pumba-sisko mukaan. NÄyttelyaamu valkeni onneksi auringonpaisteisena, vaikka sadettakin oli luvattu. Ajelin rauhassa Hyrylään ja siellä Itu ja Pumba jo odottelivatkin. Tehtiin kivassa säässä pikku lenkki, mutta odottelua jäi ihan kiitettävästi, sillä kehä oli ainakin puolisen tuntia myöhässä. Toinen länderikin saapui paikalle - Foxihan se (ja se myös on huomenissa ilmoitettu Hyvinkäälle, jossa siis myöskin vain kaksi länderiä - ja Foxi ilmeisesti jättää väliin...). Eli jos Timon suostuisi esiintymään ja saisi Erin....noh, eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Ehdittiin vielä jutustella mukavia Tumpin kummitädin ja hänen miehensä kanssa - onnea vaan sinne, olivat vieneet viereisessä kehässä mäyriksissä ROP:in ja odottelivat ryhmäkehiä!

Kävin vähän Annun kehotuksesta Timpan kanssa treenaamassa hiekalla ravaamista ja harjoituksen puutteesta huolimatta (tai ehkä juuri siksi?) se sujui ihan mukavasti. Seisominen ja pöytä ovat aina olleet Timpan vahvat puolet, niistä ei siis huolta. Kun kehä viimein pääsi alkamaan, alkoi Timon olla jo aika väsy, mikä oli varmaan ihan hyväkin asia. Hiekka-alusta tuntui sitä paitsi sopivan sille hyvin (onhan se metsäteillä tottunutkin hiekkaan ja soraan). Eipä ollut siinä niin paljon kiintoisia hajuja kuin nurmikossa olisi ollut . Pöydällä vietimme aika tovin (ja ne puuttuva hampaat taas tarkastettiin h-u-o-l-e-l-l-a), mutta tuomari tuntui Timpasta tykkäävän ja vaikken ranskaa osaakaan, niin melkein joka lause alkoi :"excellent". Eli aika hyvää tiedossa? Ravaamaan meidät pistettiin kaksi kierrosta, vaikken itse Timpan ravissa mitään ihmeempiä kummallisuuksia huomannut. Sitten käteen tuikattiin nippu nauhoja ja ruusukkeita ja sain henkäistyä, että Suomen muotovalio :D. Foxi oli itseoikeutetusti ROP ja Timppa sitten VSP. Kiitos Annulle (en viel varmaksi lupaa sitä Tervakoskea...vaikka kyllähän se piknikki kiinnostaa)  ja Itulle sekä cheerleader-Pumballe! Ei olisi päivä paljon paremmin voinut mennä!

Tuomari oli muuten ranskalainen aivan ihana täti (Claudine Metans). Hän kohteli koiria niin ihanasti, etten ole usein moiseen kehissä törmännyt. Leperteli pöydällä tutkiessaan ja oli oikein leppoisan, rauhallisen ja ystävällisen oloinen - tosin Timon yleensä tykkää kaikista ihmisistä, mutta kivempi näin. Tuomari ei myöskään tuntunut tippaakaan pelkäävän tai arastelevan läntsyjä ja tutki hampaat ja kaikki hyvin varmaan tapaan. Ihan täydet pointsit multa siis tälle tuomarille.

Tässä siis pakolliset pönötyskuvat:

ja vähän epävirallisempi (jossa Timppa näyttää ihan omalta höpsöltä itseltään)

"Näinkö tässä sit kävi? Ja viittiikö sitä vielä huomenna lähtee näyttelemään?" (siinä on omistajalle pulmaa kerrakseen)

Kohta kutsuu sauna ja sen jälkeen jääkaapissa kylmennyt skumppa (kiitos, ITU!) ja mansikat. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

-Eeva ja Timon

ps. huomenna olis siis Hyvinkäällä unkarilainen tuomari kokeiltavissa valioluokassa. Ajoaika sinne meiltä on 10 minuuttia, eli voisihan sitä mennä kokeilemaan, jos vaan ei sada...